Tilkkunäyttelyitä

Viime perjantaina kävin Raumlaisten Tilkungoggojien näyttelyn avajaisissa. Näyttely oli tosi kiva. Paljon erilaisia töitä kauniisti esille laitettuna. Nopeat ehtivät vielä näyttelyyn joka on avoinna 27.7.2013 asti. Tänään perjantaina 10-18 ja lauantaina 10-16, Rauman kulttuuri- ja vapaa-aikakeskus, Nortamonkatu 5.

Viikonlopun vietto jatkui tilkkuisessa seurassa ihanassa maisemassa, tilkkutöistä ja vähän muustakin puhuen, syöden hyvin ja viiniä lipitellen. Tapaamisesta sai taas voimia pitkäksi aikaa eteenpäin.

Matkaneuleena oli huivihattu. Lankana Puro Batik. Ohjeeseen lisätty 10 silmukkaa ja tuli omaan päähän oikein sopiva.

Kävin myös Virroilla perinnekylässä ja kirjastossa tilkkutyönäyttelyissä. Ne näyttelyt jatkuvat vielä 2./4.8.2013 asti. Huovutettuja juttuja ja tilkkuja oli yhdistelty hauskasti, esiliinoja oli tuunattu ja tilkuista oli tehty maalauksia. Näitäkin näyttelyitä voin suositella lämpimästi. Kuvat on vielä kamerassa.

Kädet on maalaamisesta niin tönköt, että tämän vähänkin kirjoittaminen oli hankalaa. Tähän mennessä olen maalannut lautaa noin kilometrin (lautaa puolet vähemmän, mutta kaikki maalataan kahteen kertaan). Rakennus etenee ja lopputulos on enemmän kuin tyydyttävä. Ja nyt kattopaneeleja maalaamaan.
Flikr oli epäkunnossa, joten piti siirtää kuvat koneelta. Vaihdan kuvat jossain vaiheessa, kun Flikr taas toimii.
Mukavaa viikonloppua :)

Käsityötä tämäkin

Elisen päivän käsityöni oli kulmalautojen maalaus. Pohjamaalattua raakalautaa oli kohtuullinen määrä, mutta maalin hierominen lautoihin kahteen kertaan otti ranteisiin tosi pahasti. Lisäksi sormet tuntuu makkaroilta ja kämmenet tunnottomilta. Onneksi huomenna ja lauantaina on luvassa jotain ihan muuta, kädet toivottavasti ehtivät kuntoutua ennenkuin paneelilautojen maalausurakka alkaa - ja sitä sorttia sitten riittääkin.



Viime lauantaina olin Parkkuun kesäjuhlassa ja kirpparipöydältä tai oikeammin korista lattialta löysin elämäni ensimmäiset wollmeiset. Eivät ole ihan samaa väriä, mutta en näistä koodeista ymmärrä oikein mitään. Jotain huivia haaveilen näistä. Romi Hillin Asterope isona huiviversiona on yksi vaihtoehto, mutta mietin vielä, pitsiä voisi olla enemmänkin kuin vain reunassa. Onko teillä Wollmeiseen vihkiytyneillä antaa hyviä vinkkejä noviisille?

Kuinka tyhmä voi ihminen olla?

Sain kuvassa keskellä olevan paneelin ja siihen liittyi haaste tehdä kassi 7/2012 tapaamiseen. Aloitin
innolla ompelemaan ja pääsin tähän vaiheeseen, jossa oli tarkoitus ommella sivusaumat ja laittaa vuori paikoilleen. Höh, toiselta puolen puuttui sivuosuus - siis kuinka tyhmä sitä voi ollakaan. Kun toinen sivukvetsappale puuttuu, pohjan leveys muuttuu, vuori, johon oli ommeltu jo taskut paikoilleen vaatii entrausta - en kyllä ala.



Vuosi vaadittiin, että sain nieltyä ylpeyteni ja alettua uudelleen toimeen. Tein siis toisen reunaosan.
Kirja, jossa tikkausmalli oli, jäi tietenkin kaupunkiin, joten malli oli piirrettävä läpi. Tässä kassin
etupuoli.



Takapuolelle kirjoin sydämen, johon olin liittänyt tekstiä.



Tein vetoketjukaitaleet, jos vaikka joskus haluaisin pitää kassin sisältöä suojassa. Vetoketju on
takkiketju, joka on noin 10 cm kaitaletta pidempi, jotta kassi on helppo avata ja sulkea. Jos ketjun ei
tarvi olla kiinni, saa liepeet nätisti auki ja kassin sisään pois tieltä.



Kassin sisällä on kaksi taskua ja renksu, johon voi kiinnittää vaikka avaimet, ettei aina tarvi kaivaa
kassinpohjalta.



Pohjan kuuden sentin leveys tuplaantui tyhmyyteni ansiosta ja osa näkyviin tarkoitettuja kaitaleita jää
piiloon alapuolelle. Tein vielä kassin sisäpuolelle kovikkeen, että pysyy vähän paremmin pystyssä.



Tässä se nyt sitten on valmiina. Kriittiset mitat korkeus 33 cm, leveys 33 cm, pohjanleveys 12 cm,
olkahihnat 61 cm, kannan kassit mieluiten olkapäällä.
Tulihan siitä lopulta ihan kiva, eikä enää harmitakaan. Oppia ikä kaikki :)

Läppärin pussukka

Keväällä läppärini alkoi esittää hiipumisen merkkejä. Yhä useammin tuli sininen näyttö ja olin vähän
kauhuissani, koska en ollut tallentanut kuviani pitkään aikaan ulkoiselle kovalevylleni. Uusi läppärini
on huomattavasti vanhaa pienikokoisempi, joten vanha pussukka ei enää käynyt.

Tilkkupinta on ollut jo jonkin aikaa valmiina. En löytänyt sopivaa blokkimallia tarkoitukseen, joten
päädyin yksinkertaisiin suikaleisiin. Välimateriaalina on vaahtomuovia, jonka molemmilla puolilla on
ohutta trikooneulosta. Tikkauksissa on ompelukoneen erilaisia koristeompeleita. Ainoastaan reunan vinonauha ja vetoketju puuttuivat. Valmiina ei löytynyt 75 cm:n ohutta ketjua, mutta Tampereen Vaahtomuovista löytyi metriketjua, musta ketju, valkoinen vedin :). Pussukasta tuli aavistuksen iso, mutta muuten kiva.
Jossain vaiheessa täytyy vielä ommella pussukka johdolle ja hiirelle.

Kiemuraliinoja

Alkukeväästä näitä kiemuraliinoja näkyi useammassa blogissa. Minäkin tein kaksi tilkkupintaa pääsiäisen aikaan. Näistä oli tarkoitus tulla kateliinoja ruokapöydälle - ja tuleekin. Tumma lila loppui kesken, joten työ jäi ufoutumaan. Äitikin innostui mallista ja hänen liinansa oli valmis jo äitienpäivän aikaan.



Jo jokin aika sitten ostin lisää puuttuvaa kangasta, mutta loppukevään aikana en ole ehtinyt ompelukoneen ääreen juuri lainkaan.



Tikkauksissa meni yllättävän kauan aikaa, vaikka käytin ompelukoneen kukkakirjontaa. Vielä tarvii jossain vaiheessa tehdä se kolmaskin liina.

Rakennustyömaalla on mennyt kaksi päivää hankintamatkoilla - sähkökaupassa, paneelikaupassa, maalikaupassa. Voi, että on tehtävä paljon päätöksiä jatkuvasti.

Aamu oli raikas, pulahdus Näsijärveen virkisti. Aamulla oli teknisiä haasteita, joten sain vasta näin illansuussa tallennettua postauksen blogiin.

L-O-M-A

Alkoi jo maanantaina, mutta mökillä on vissiin niin suuri bittivirta, että koneellani en pässyt kirjautumaan verkkoon. Seuraavat kolme viikkoa ...



...valmistetaan jotain tästä kasasta, vaikka siipan mielestä tällä lomalla ei kone laula eikä puikot heilu, vaan rakennetaan ...



... tälle näylle pitäisi kipeästi tehdä jotain.



... tästä ei saa tarpeekseen. Sielu lepää ja keho virkistyy moneen kertaan päivässä - aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä.



Pikkutupa etenee taitavien miesten käsissä huimaa vauhtia. Sunnuntaina pääsi itsekin puuhastelemaan, kun maalattiin siipan kanssa 300 m katonaluslautoja. Kohta päästää siihen vaiheeseen, että oman panoksen osuus kasvaa.
Nytpä taidan lähteä katsastamaan, onko metsässä mustikoita.

Siippa on luvannut, että pääsen sadepäivänä Keskiselle ja loman loppupuolella on luvassa retki Raumalle erittäin hyvässä tyttöseurassa.

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille :)